Pohjois-Karjalaan, Jaggella

Post Reply
User avatar
AVRO
Posts: 1510
Joined: 07 Jan 2008, 08:21

Pohjois-Karjalaan, Jaggella

Post by AVRO »

Päätettiin frouvan kanssa lomailla tänä vuonna kotimaassa, ei ole mitään suuria hinkuja lähteä ulkomaille vallitsevan tilanteen vuoksi ja vähän nihkeääkin ollut tarjonta silloin kun suunnitelmia tehtiin.
Matkakohteeksi valikoitui Koli, odotettavissa hienot maisemat koska jotain ulkoilma/maisemamatkailua oli tarkoitus harrastaa. Teinineiti ilmoitti heti kättelyssä että hän jää mummin kanssa kotiin huolehtimaan talosta ja koirista, eihän siinä, majoitus ja syöminen muuttui heti edullisemmaksi sekä pienen suostuttelun jälkeen kalustoksi matkalle valikoitui tuo kesäkissa Jagge kun oli vain kaksi lähtijää. Frouva vähän empi kun järki-ihmisenä pohdiskeli pa-kuluja... sain kuitenkin vakuuteltua että bensaa toki menee enemmän kuin talouden ykköskilometritehtaana toimivassa diesel Volvossa mutta ei mitenkään tähtitieteellisesti kuitenkaan kun ajetaan matkaa sekä tuolla jaksaa ajella rauhaksiin. Muutenkin arjesta irtautuminen saattaisi tapahtua helpommin arkikiiturista poikkeavassa menopelissä.

Pääasiallinen kohde tosiaan Koli, ja siellä maisemassa reippailu. Välietapeiksi yöpymisen merkeissä otettiin menomatkalla Imatra, ja kotimatkalla Punkaharju. Ei mitään hampaat irvessä ja silmät viiruina pikitien nielemistä vaan maltilliset päivärupeamat jotta mielenkiintoisten kohteiden sattuessa kohdalle olisi aikaa pysähtyä ihmettelemään.

Lopullinen reitti oli loppujen lopuksi: Mäntsälä - Loviisa - Kotka - Lappeenranta - Imatra - Joensuu - Koli - Juuka - Liperi - Kerimäki - Punkaharju - Mikkeli - Mäntsälä.

Lähdimme tarkoituksella Porvoon kautta jotta päästään ajamaan joutuisia teitä, Itärajalla asti kun pääsee tätänykyä ihan konetietä.

Ensimmäinen pysähdys Loviisassa, mitään erikoisempaa tutkimusmatkailua ei ollut suunnitelmissa, lähinnä kahvipaussi jossain kivassa pikku kahvilassa. Frouva näpräsi nettiä ja sieltä löytyikin oikein tunnelmallinen kahvila vanhassa puurakennuksessa.
https://www.tuhannentuskankahvila.fi/ Pöytiintarjoilu kahvit ja mustikkapiiras pienestä kupista, maistui.
Keli oli hieman marginaalinen joten enemmät käppäilyt sai jäädä toiseen kertaan, Kisun keula takas maantielle siis.
Image

Seuraava kohde oli Kotka, mentiin kurkistamaan miltä se televisiostakin tuttu Sapokan Vesipuisto oikein näyttää livenä. Sade oli hellittänyt joten rohkeasti tutkimaan mitä ovat saaneet aikaan. Todentotta, varsin hienon puiston ovat rakentaneet. KIvasti istutuksia ja vesiputous on oikein hieno. Puiston yhteydessä oleva venelaituri lienee pyhitetty puuveneille ja parkissa olikin hienoja sellaisia. Ei ollenkaan hukkareissu tämäkään.
Aikamme käveltyämme suuntasimme kohti seuraavaa kohdetta.
Image
Image
Image

Lappeenrantaan, ja tarkemmin sanottuna satamaan Vedylle/Atomille. Ajettiin tosiaan moottoritie ihan Vaalimaan kieppeille asti ja sieltä puikattiin tietä 387 kohti Lappeenrantaa. Ei ollut huono valinta reitille, uusi pinta tiessä ja sujuva/hiljainen maantie jossa matka taittui leppoisasti maalaismaisemassa. Tämä tulee suoraan LPR keskustaan joten ei tarvinnut 6-tiellä jurnuttaa vielä tässä vaiheessa.
Parkkiin satamaan ja kioskilta Vedyt ja Atomit pöytään. Nämä syötyämme kävimme vielä siellä peremmällä jossa on hiekkalinna, tänä vuonna oli vahän vaisu esitys mielestäni, mutta tulipa käytyä. Hieman epävakainen sää ei kiihottanut jäädä käveleksimään kaupungille tai linnoitukselle. Hetken siinä ihmettelimme ja päätimme suunnata Imatralle joka oli ensimmäisen päivän päämäärä.
Image

Majoitus oli varattu Imatran Valtionhotellin linnan puolelle. Hieno paikka vaikka olisi rehellisyyden nimissä paikoittain pienen pintaremontin tarpeessa. Linna itsessään on kyllä hieno ja palvelu hyvää sekä ystävällistä.
Sisäänkirjautumisen jälkeen otettiin reippaat iltakävelyt kosken ympäristön ulkoilupoluilla ja vohvelikahvit pienessä Rimpsu Reetta torikahvilassa ihan siinä hotellin vieressä.
Illallistettiin hotellin ravintolassa, täyttä meinasi olla näiden Korona-rajoitusten vuoksi mutta mahduttiin sentäs vaikkei ollut pöytävarausta.
Meillä oli huone parvekkeella kosken puolelle, pieneltä parvekkeelta oli kiva katsella kosken uomaan. Harmillisesti aiempien vuosien juoksutukset on muutettu ilman aikatauluja tapahtuviksi joten ko. tapahtuma jäi tällä kertaa näkemättä. Takavuosina tämä on kyllä nähty joten vahinko ei ollut suuren suuri.
Seuraavana päivänä käytiin vielä ennen matkan jatkamista hotellia vastapäätä olevassa Lotta-ja veteraanimuseossa. Mielenkiintoinen paikka, runsaasti aikakauden tavaraa kerättynä näyttelykokonaisuudeksi ja talo on kuitenkin ihan asuttu, näyttelyn isäntä kertoili mielellään esineiden historiasta.
https://www.etelakarjalanmuseot.fi/lott ... aanimuseo/ Käymisenarvoinen paikka. Pieni pääsymaksu käteisellä.
Image
Image
Image
Image


Historia-annoksen jälkeen suuntasimme kohti Joensuuta. Välille ei suunnilteltu mitään erikoisempaa, kahvitauko pidettiin Parikkalassa valtatien varressa sijaitsevassa "Iloinen pässi"-lahjapuoti/kahvilassa.
https://www.iloinenpässi.fi/
Ostettiin matkaan tuliaisiksi parit purkit paikallisesti tuotettua hunajaa.

Joensuusta ei tullut napsittua kuvia. Käytiin trooppisessa puutarhassa katselemassa perhosia ja erilaisia kasveja.
https://www.botania.fi/fi1/
Melko kuumankosteaa, ja erityisesti aavikko-osastolla tuli suorastaan kuuma. Käppäiltiin ulkoalueetkin läpi, siellä on erityisesti perheen pienimpiä kiinnostavia kamppeita ja näe-tunne-kuule installaatioita.
Puutarhan edustalla aika vähän pysäköintitilaa mutta siinä on kyllä opasteet läheisen raviradan isolle pysäköintialueelle jossa vapaa pysäköinti ja tilaa runsaasti. Ei todellakaan ole pitkä matka kävellä joten ei tarvitse jättää kärryä sakkopaikalle tai muuten vaan pahennusta herättävästi.
Alkoi olemaan jo myöhäinen lounasaika joten suunnattiin kohti läheistä keskustaa, ruokapaikaksi valikoitui joen rannassa seisova ravintolalaiva Romeo. Menu ei ollut päiväsaikaan mitenkään erityinen mutta kyllä pannupizza kelpaa joten sellaiset tilaten, mikäs siinä oli veden äärellä syödessä. Ruokailun jälkeen käytiin vähän käveleksimässä keskustassa ja aurinkoisen kelin innoittamana jäätelöäkin tiputtelin rinnuksille ja mahallekkin. Ikuinen pikkupoika tässäkin mielessä, sottapytty.

Joensuusta suunnattiin sitten suoraan Kolille. Tällä välillä ei pysähdelty vaan painettiin suoraan majoitukseen joka oli maatilan mökkimajoitus.
https://www.maatilamatkailu.fi/
Eli Jänisvaaran maatilamatkailun tarjoamassa lomamökissä majoituimme koko Kolilla vietetyn kolme päivää, mökki oli tilan pihapiirin tuntumassa metsän reunassa omassa rauhassa. Aamupala tarjoiltiin tilan pienessä päärakennuksessa johon oli max 5min kävelymatka mökistä. Ostimme aamupalan joka aamulle koska lomalla ei juuri huvita kokkailla mitään, tarjolla oli kattava aamiainen ja meikäläinen tykkäsi kovin karjalanpiirakoista joita oli tarjolla. Slurps.
Voin suositella tätä jos majoitusta etsitte seudulta, kohtuullinen ajomatka esim. Kolille. Yrityksellä on tarjolla useampia eritasoisia mökkejä ja myös aittamajoitus löytyy. Tässä meidän mökissä oli mm. kunnollinen puulla lämpiävä sauna jossa saunoimmekin kahtena iltana.
Image

Heti saapumispäivänä, mökkiin asettumisen jälkeen lähdettiin suorittamaan. Matkan yksi päätarkoituksista oli reippailu joten ei muuta kuin ulkoiluvaate päälle, brittiautomatkustelussa käytetyn tweed-puvun sijaan.
Ensimmäisen illan päämääränä oli käydä kiertämässä Kolin "huippujen kierros", sopivan lyhyt kun kello oli kuitenkin kallistumassa jo iltaan. Sykkeen sai heti kohdalleen kun kiipesi ensimmäiset portaat... Aikaahan tuollakin kierroksella menee vaikka matkassa mitattuna ei ole kummoinen, vajaa 1,5km jos menee ajatellun reitin mukaan mutta kuka tuolla tohtii kiirehtiä kun maisemat ovat varsin mukavat. Ihan suunnitelmien mukaan ei mennyt kun eksyttiin reitiltä ja käveltiinkin hieman pidemmän kautta takaisin parkkialueelle.
Image
Image
Etukäteistietona oli varoiteltu että ihmisiä on liikkeellä ruuhkaksi asti, autoja toki oli parkkialueilla runsaasti mutta kun mentiin näille lähipoluille vasta illansuussa niin hätäisimmät olivat jo poistuneet eikä mitään väenpaljoutta ollut.

Toisena päivänä ohjelmassa oli tehdä pidempi "Mäkrän kierros", ja siihen jotain pienempia pistoja esim. Tarhapuron pienelle putoukselle.
Aamusta heti ylös ja liikkeelle, parkkialueen automäärästä päätellen ihmisiä oli runsaasti liikkeellä. Onneksi valtaosa väestä oli todennäköisesti siinä huipun alueella koska syvemmällä metsässä kulkijoita oli harvakseltaan. "Mäkrän kierros" on noin 7km reippailu, johon sisältyy melkoisia korkeuseroja ja hieman vaikeakulkuista polkua. Ei todellakaan voi suositella huonokuntoiselle tai esim. jalkavaivaiselle.
Tältä reitilät voi pistäytyä mainitulla Tarhapuron vesiputouksella, putous on syvällä metsässä ja loppumatka on hyvin epätasainen ura kivikossa ja puiden juurakoiden seassa. Piti kuitenkin ähertää ihan perille asti ja huljutella naama virkistävällä vedellä.
Image
Takaisin alkuperäiselle reitille pääsee ikäänkuin oikotietä ja matka jatkuu kohti Mäkrävaaraa, vaaralle nousu pistää kunnon koetukselle. Jatkuva, kokoajan jyrkkenevä pitkä nousu ei juuri reisilihaksia säästele vaan lihaksien olemassaolo tulee hyvin selväksi ja lämpöisenä päivänä alkaa selkäpuolella hiki suorastaan virtaamaan repun alla.
En tullut kuvanneeksi huipulla vietetyn pienen lepo/evästauon aikana mutta mukavasti näkyy Kolin suuntaan.
Loppujen lopuksi koko lenkille tuli mittaa reilu 9km, aivan riittävästi koska pääosin maasto on epätasaista ja korkeuserot tuovat reilusti haastetta. (koska ei olla niin kovin sporttisia enää vaan keskivartalolihavia keski-ikäisiä)

Illalla lähdettiin vielä majoituksen lähellä sijaitsevalle Räsävaaran näkötornille. Koska minä olen suuri suunnistajamestari jolla on kompanssi pään sisällä, päättelin että majoitukselle vievältä tieltä pääsee sinne tornille ns. oikotietä. Niin pääsikin, mutta hiekkatie ei ollut varsinaisesti valtaväylä... ihan ok mutta ehkä paremminkin sopiva jollekkin muulle kuin tuolle GT-cruiser Kisulle joka tykkää enemmän valtateistä. Toki oman viehätyksensä toi alun jyrkkä/pitkä nousu, kivantuntuista kun iso moottori jaksaa työntää painavaa autoa ihan pintakaasulla muristen tuimasti mäkeä ylöspäin.
Aikamme ajeltuamme, tulemme sille väylälle joka vie sinne tornin "pysäköintialueelle", tämä hiekkatie tulee suoraan Kolinportin - Kolin kylän väliseltä asvalttitieltä. Heh.
Kisu parkkiin ja kas, tästähän saa kavuta polkua pitkin vielä tovin ennenkuin ollaan tornilla. Tornille vie kaksi uraa, toinen on reippailuun sopiva polku jossa on jyrkkakin kohta ja epätasaista maastoa, toinen taas ihan helposti kuljettava ajoura. Mentiin polkua, tultiin ajouraa takaisin.
Siinä lähtöalueella oli "lettumummo", tästä lisää kohta.
Tornille tultuamme frouva ilmoitti heti että hän ei tuonne kiipeä. Meikäläinen tietysti kiipeää ja tuli palkituksi hienoilla näkymillä kaikkiin ilmansuuntiin, toki alaspäin katsominen vähän huimasi kun en ole mikään xtreme dude kuitenkaan.
Image
Image
Image

Lettumummo oli vielä parkkipaikalla kun palasimme tornilta. Hänellä oli jo kamppeiden pois kerääminen käynnissä mutta sai houkuteltua meidät ottamaan kunnon pannulla avotulella paistetut letut, oli kyllä hyvää ja tuli syötyä isompi kasa kun ensin ajattelin... mitään korvausta mummo ei halunnut kun sanoi että "myymälä" oli jo kiinni. Syötte vaan ettei tarvi pois heittää. Melkoisen tomera mummo muutenkin, hyvät jutut ja omalla autolla oli liikkeellä. :) Juttua olisi tullut varmaan vaikka aamuun asti.

Seuraavana päivänä matkakohteena oli työkaverin mainitsema Paalasmaa, järvimaisemaa ja näkötorni sielläkin. Saari ei ole kokonaan siltojen/pengertien päässä vaan välille osuu yksi lyhyt lossimatkakin. Ihan kiva lisä lomareissulle kun ei näitä losseja niin paljoa enää ole. Pengertiellä on parikin mukavaa pysähdyspaikkaa joissa voi katsella Pieliselle, ainakin meikäläisen mieli lepää kun silmäilee järvenselkää mietteissään.
Image
Image
Image
Image

Näkötornille vievä tie oli ihan loppumatkasta kapeahko ja viimeinen nousu jyrkkä sekä epätasainen. Käännyttyämme tälle osuudelle, heti ensimmäisen mutkan jälkeen tulikin stoppi kun tämän mutka jälkeen alkavassa nousussa oli auto asuntovaunun kanssa... eikä ollut sen näköinen että etenisi. Peruuttelin Kisun takaisin leveämpään kohtaan ja kävin jalkaisin kysymässä mikä meininkin. Vanhemmalla herrasmiehellä oli tullut tenkkapoo kun etuveto Duster ei ollutkaan noussut Soliferin kanssa mäkeä, peruutus takaisin alas ei ollut tahtonut onnistua ja käynnissä olikin toisen autoporukan avulla opastus. Homma oli kuitenkin näillä eväillä hanskassa joten sanoin meneväni odottelemaan, älkää hätäilkö. Peruutin vielä kokonaan pois tältä uralta tehdäkseni tilaa kunnolla, tommoisella hieman pusikoituneella kapealla uralla ei tee mieli odotella jonkun peruuttavan vaunuyhdistelmää auton ohi pienellä marginaalilla. Ei siinä kauaa mennyt Duster tulee vaunun kanssa, opastaja hypännyt rattiin kun auton omistaja oli todennut ettei oma peruuttelu onnistu. Lähdettiin vuorostamme sinne mäkeen, varoittelivat vielä että älä mene vauhdilla kun mäessä on melkoiset muhkurat ja ota vasen reuna. Todentotta, jyrkin kohta oli melkoisen epätasainen ja semmoista hieman karkeaa soraa joka alkaa jo karkaaman renkaiden alta. Mentiin kuitenkin eleettömästi ylös, vauhtia tohon ei todellaakaan olisi kannattanut ottaa kun mistään pelkistä nimismiehenkiharoista ei ollut kyse. Ei ihme ettei tommonen 900cc etuvetokinneri ollut vaunun kanssa noussut...
Näkötornista kuitenkin kivat näkymät ja onhan nämä tämmöiset sillai sopivasti huimaavia rakennelmia. Nämä mainitut porukatkin olivat ehtineet jo kävellä takaisin ja olivatkin oikein mukavaa porukkaa. Tovi siinä höpöteltiin ja Duster ukkokin vielä naureskeli omille ajotaidoilleen ja kalustolleen kun kattelin toisen porukan isoa Iveco matkailuautoa ja meidän Kisua.
Image
Image

Käytiin vielä lähistöllä sijaitsevalla Camping-alueella kaffella, kahvihammas kolottelee usein ja kollega mainitsi että käykääpä siellä tukemassa yrittäjää. Samalla käytiin jaloittelemassa "laivarannassa" ja yleissivistyskin lisääntyi kun rannassa oli muistomerkki veneonnettomuudessa menehtyneille nuorille.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Paalasmaa

Paluumatkalla pysähdyttiin vielä pengertien P-alueella ja käytiin käveleksimässä rantakalliolla. Siinä oli samaanaikaan pärinäperhe tauolla, viisihenkinen perhe kolmella pyörällä. Isäntä ja emäntä customeilla ja heidän kyydissään arviolta teini-ikäiset tyttäret, vanhempi poika oli omalla pyörällä joka oli teeman mukaan naamioitu joku enska. Hyvin tummanpuhuvia pyöriä ja aikuisilla nahkaa asusteena, nuorilla tekstiilit mutta tummat värit. Myöhemmin lossilla vaihdoinkin heidän kanssaan muutaman sanan kun oltiin paalupaikoilla, meinasin että menkää tee vaan ensin niin ei tarvi sit ohitella meitä myöhemmin. Vaikka olivatkin ns. uhmakkaan näköisiä niin hyvin asiallisia ihmisiä.

Paluumatkalla majoitukseen käytiin vielä Juuan kirkonkylällä käveleksimässä ja kun sieltä ei mieleistä ruokapaikkaa löytynyt niin ajeltiin takaisin Kolin suuntaan. Nunnanlahden kohdalla puikattiin pois valtatieltä ja käytiin reippailemassa vielä pieni lenkki Korkeavaaran näköala/laavupaikalla. Nälkä alkoi jo painamaan kun aiottu ruokailu kirkonkylällä ei onnistunut, tankkauspysähdyksen yhteydessä käytiin koputtelemassa Tulikiven kahvila-ravintolassa mutta ruokatarjoilu oli jo siltä päivältä loppunut. Pikavisiitti vielä Kolin panimon pienessä myymälässä ja maistiaisiksi parit oluet mukaan.
Ei siinä lopulta auttanut kuin lähteä kohti Kolia, vaikka vakaa aikomus oli vältellä isoja liikenneasemia ruokailun merkeissä niin lopulta oli mentävä syömään Kolinportin Neste-asemalle. Kotipizzan antimia maisteltiin, eihän se huono ollut mutta kyllä noi suht vilkkaat asemat on hieman luotaantyöntäviä, onneksi toisen kerroksen ulkoterassilla oli tilaa niin saatiin syödä rauhassa. Ei mitenkään huippupaikka esim. siisteydeltään.
Valopilkkuna terassilta oli kiva katsella sitä varmaa ohjelmanumeroa: autoilijat bensa-asemalla. Kaikenlaisia suorituksia, joku hönö töräytti puskurinsakin koristepuskien mättääseen. Sakemannipariskunta oli komeasti Volvo Duett:lla liikenteessä.

Takaisin etelään lähdettin seuraava aamuna. Kotiin ei ajettu suoraan vaan vielä oli reissupäivä ja yöpyminen Punkaharjulla. Sinnekkin oli varattu jo etukäteen maatilamajoitus, tämä oli rivitalohuone-tyylinen ratkaisu maatilalla jossa on myös mökkejä ja jopa jonkinlaista yhteismajoitustakin tarjolla. Paikka on jonkunmoisen ajomatkan päässä Punkaharjun keskustasta, Matkailutila Naaranlahti. Oikein siisti paikka.
Punkaharjulle ei toki ajettu suorintatietä vaan välipysähdyksin, esim Liperissä käytiin, yllätys yllätys, kaffella pienessä kahvilassa joka oli hieman piilossa myllyn purkutyömaan takana. Kahvilan yhteydessä pieni lahjatavarapuoti josta lähtikin mukaan parit pullot paikallista marjakuplajuomaa, alkoholitonta, talouden neiti 15v juhlapäivien kilistykseen.
Parkkiin ajaessa jok huuteli, tajusin että kuorma-autokuskilla oli jotain asiaa. Luulin että ajoin väärään paikkaan mutta kuski olikin vaan innoissaan Kisusta ja kehotti tulemaan jatkossakin käymään kun heillä on siinä vanhojen ajoneuvojen tapahtumaa tulevaisuudessakin. Just oli ollut joku häppeninki mutta se meni jo,

Seuraavaksi suunnattiin Kerimäelle, aikomuksena käydä kurkkaamassa se puukirkko. Tälle välille osui kyllä niin huonokuntoinen tie etten olisi mennyt jos olisin tiennyt. Siinä sai alusta hierontaa... päällystetty tie mutta niin täynnä heittoa ja röykkyä ettei tosikaan, useammasta kohdasta päällyste kuorittu pois kokonaan ja sateen syömiä isoja kuoppia. Onneksi kisussa ei ole mitkään naurettavat kumitelat vaan kunnon pulleat renkaat, jollain matalakumeilla olis pitänyt ajella jo ihan köröttelyvauhtia. Kerimäelle päästiin lopulta ja kirkko tuli stekattua,onhan se vaikuttava rakennus.
Image
Image

Seuraavaksi suunnattiin kohti Punkaharjua. Iltapäivä oli jo pitkällä joten nälkäkin alkoi olemaan. Frouva oli matkanjohtaja ja etsiskeli netistä ruokapaikkoja. Sellaiseksi valikoitui hieman ennen harjualuetta veden ääressä oleva Cafe Rantakivi. Jo aiemminkin matkalla havaittu ongelma, eli "täynnä" tapahtui täälläkin ja lisäksi heillä oli hiljaisen kauden jälkeen alkanut valtaisan asiakasryntäyksen aiheuttama ylikuormitus keittiössä. Eli ruokaa ei heti saatu, mutta jos vaan haluamme niin pöytävaraus noin 1,5 tunnin päähän on mahdollista. Varasimme pöydän ja suuntasimme harjualuelle. Siellä saatiin se 1,5h kulumaan helposti. Ajeltiin se harju eestaas ja käytiin useammassa pysähdyskohdassa käveleksimässä, on se vaan kaunista aluetta. Frouva räpsi maisemakuvaa kamera kuumana niin minä tyydyin tallentamaan näkymät päänsisäiselle kovalevylle ja otin vaan pari kuvaa. Kisusta tietysti, ja onhan toi tiekin livenä kivannäköisessa uomassa.
Image
Image

Ruokailu hoitui lopulta, ruoka oli kyllä hyvää joten odottelu ei mennyt hukkaan. Ohjelmaa tarjosin kaksikin läheisestä ruovikosta ilmestynyttä lintupesuetta jotka sukeltelivat rannan tuntumassa ja pikkuiset pulpahtelivat pintaan kuin korkit.

Ruokailtuamme suuntasimme majoitukseen. Sade alkoi taas, noin 15km hämärtyvässä illassa ja sateessa tiellä jossa oli jonkun verran päällystevauroita ei ollut varsinaisesti mukavaa koska niihin kirottuihin pot hole-reikiin ajaminen on murhaa. Eikä niitä tahdo kunnolla huomata kun reilu sade siloittaa pinnan. Onneksi mihinkään ihan kamaliin reikiin en osunut.
Illalla oli ajettava vielä yksi reissu kun edelleenkään ei oltu opittu että murukahvia pitäisi olla aina matkassa, iltakahvi piti vielä saada ja vaikka huoneessa oli vehkeet sen valmistamiseen niin eipä ollut kahvia. Ei muuta kuin takas Punkaharjun kylälle... sieltä mitään kahvia saanut joten kaupasta kahvitarpeet ja pikku herkkua kantoon. Iltakahvit nautittiin sitten huoneessa, pikku herkkuja napostellen ja James Potkukelkan edesottamuksia telkusta katsellen. Meikäläinen alkoi olla jo aika tasaraha kun kilsoja oli jo ehtinyt matkalla kertymään.
Äkkiä niitä tulee kun esim toi Punkaharju - Naaranlahti väli ajettiin kaikkiaan neljä kertaa, á 15km. No auto kulkee kyllä.

Aamulla, tilan hienossa päärakennuksessa nautitun aamiaisen jälkeen taas tienpäälle. Suuntana Savonlinna. Sinne ei tällä kertaa suunniteltu mitään erikoisempa, käytiin lettukahvilla Lettukahvila Kalliolinnassa. Viehättävä paikka,ja oikein hyvät letut. Täytteitä on kyllä suorastaan runsaasti valittavissa.
Image
Toinen pysähdys nopeasti ihan vaan Kisun janon tyydyttämiseksi, tankki ei ollut vielä tyhjä mutta kotiin Mäntsälään menovesi ei olisi riittänyt niin nyt oli hyvä hetki tankkaukselle.

Suunta Mikkeliin. Halusin käydä Päämajamuseossa ja frouvakin tuli hetken empimisen jälkeen, häntä kun ei nämä niin kiinnosta mutta kun selostin että ei se mikään pyssynäyttely ole niin tuli mukaan. Käytiin myös siellä kallioluolan viestikeskus Lokissa. Oikein mielenkiintoinen käynti kaikkiaan. Nämä olisivat suorastaan kansalaisvelvollisuus vierailla, tuo vähän perspektiiviä tähän meidän mukavuuksilla ja gadgeteilla täytettyyn aikaan.
Ostin "Marski" jääkaappimagneetin ja lähetin sen kotoa Kreikkalaiselle ystävälleni Skotlantiin, tämä minua hieman vanhempi herrasmies pitää Suomalaisten saavutuksia 30-40-luvulla suuressa arvossa ja ihailee historian suurmiesten saavutuksia vaikeissa oloissa.
Image
Käytiin vielä lounastamassa keskustassa, ravintola Fernandossa. Voin suositella, kunnon annokset hyvää ruokaa. Visiitillä tuli taas hieman jaloiteltua kun Kisu vietiin parkkiin vähän syrjempään sinne Päämajamuseon suuntaan ja liikuttiin keskustassa jalkaisin. Meikäläistä ei kauheasti kiihota ajelu kaupunkien keskustoissa, lyhyet matkat kulkee jalallakin.

Seuraava etappi olikin sitten Mäntsälä ja koti. Enää ei pysähdytty missään vaan mentiin yhdellä istumisella, matka ei ollut pitkä ja kun alla on kunnollinen matkailuauto niin ei tuntunut missään. Liikennekkin sujui varsin hyvin, mitään isompaa possustelua ei osunut koko matkalla kohdalle. Ainoat mainittavat asiat on noi kirotut ohituskaistaosuuksilla kiihdyttävät ohitettavat, näitä oli nyttenkin parit tuossa loppumatkasta. Näistä toki selviää kun ko. kuskeilla ei sitten kuitenkaan riitä kantti mihinkään.

Kiva reissu, ei varsinaista aikataulua tai etukäteissuunnittelua. Kilsoja kertyi kaikkiaan 1452km, kk.mittari näytti ~14litr/100km, ei hissuteltu ja tuli paljon hiekkatieajoa. Auto ei kiukutellut mitään ja frouvakin oli loppujen lopuksi tyytyväinen että lähdettiin tuolla. Kahdelle ihmiselle täysin riittävä, ja tämmöiselle reissulle tarvittavat kamat mahtuvat isoon takakonttiin hienosti. Nyt oli "ylimääräistä" tavaraa ulkoiluvaatteet ja mökkimajoitukseen petivaatteet.
P38A -97,4,x bi-fuel
RRC 3,9SE -90
S-Type 3.0 Sport, -01, RHD
P38A -95 raato
Rover 3500S efi -73
Jaguar XJ-S V12 series II -89
Clean car/Sick mind. Topicin kaappaaja #1
User avatar
series3kalle
Posts: 1880
Joined: 09 May 2008, 10:29

Re: Pohjois-Karjalaan, Jaggella

Post by series3kalle »

Kattava raportti! Kiitos! 8)
Ser 2 88" STW Bensa -61 "Redína"
Ser 3 109" van -76 200(t)di "Rubína"
Ser 3 88" -74 200(t)di "Rufína"
Post Reply

Return to “Pohjoismaat / The Nordic countries”